Vessakokoelma ja valaslaiva

Ajan karting-autolla kilpaa radalla, jossa ajaa samaan aikaan myös moottoripyöriä. Kisa sujuu ihan hyvin, ja parin kierroksen jälkeen alkaa varikkorumba. Varikkopysähdys tehdään kuten formuloissa - siis hyvin nopeasti - ja ihmettelen kun edellä arikolle menevä moottoripyörä keulii rajusti. Se kun vaikeuttaa ja hidastaa stoppia. Itselläni ei tule mitään ongelmaa ja kiihdytän pois pilttuun edestä. Varikkosuoralla ohitan muutaman henkilön (mielessä kävi kysymys, että onko se sallittua). Seuraavassa mutkassa tajuan, että jokin on oudosti. Ohjaustanko, joka tuntuu ihan luonnolliselta ohjausvälineeltä, on vinossa. Ajaminen on aika tuskallista ja vasemmalla kääntyvät mutkat vaikeita. Ajan kuitenkin maaliin.

Hetken aikaa unessa seurataan isääni. Tämän pitäisi lähteä junalla jonnekin syömään, mutta juna (joka näyttää raitiovaunulta) ajaakin vain kadun matkan. Nuori naiskuski selittää, että hän oli luullut isääni Keijoksi (tms.) joka käy aina viereisessä talossa syömässä. Isäni heittää vitsinä, että "Minä olen kuningas! Minä olen aatelia!".

Itse menen edeltä seuraavaan kohteeseemme, kummisetäni luo. Moikkaan olohuoneessa muita lapsia ja kysyn missä vessa on. Minut ohjataan erikoiseen alas menevään portaikkoon, joka loppuu kesken. Siinä joka portaassa lukee jonkun henkilön nimi: se kertoo kuulemma kuka on tehnyt lego-rakennelman joka tulee näkyviin kun portaan vetää ulommas. Alimmassa askelmassa lukee 'Kaikki' ja siitä saa sitten koko portaat levitettyä ja täten käveltyä alas.
Vessakompleksi on valtava. Näköjään kummisetäni on keräillyt erilaisia vessanpönttöjä ja koppeja. Hän onkin juuri pesemässä yhtä niistä. Moikkaan ja kerron, että muut porukasta tulevat perässä. Vitsinä hän suosittelee käyttämään lasten pönttöä, mikä on huoneen vasemmalla laidalla. Naureskelen tilanteelle, mutta pidän tilannetta vähän outona ja odottelen että tyyppi häipyisi. Uni vaihtaakin paikkaa.

Olemme laivan kannella. Tuuli ja merenkäynti on rajua. Siinä me katselemme maisemia, kun hälytykset menevät päälle. Alkaa kauhea sireenien ulvonta. Joku tyyppi kertoo läppäri sylissä, että hän tarkasti juuri netistä, että jäävuori on suoraan samalla linjalla kanssamme. Ehkä hitusen pohjoisempana. Alkaa kauhea häärintä, mutta kuulemma ei ole mitään hätää. "Meillä on varaa kääntyä 273 astetta senttimetriltä". Uni skippaa tylsän osuuden - nyt ollaan hetkessä kun jäävuori on jo näkyvissä. Jostain syystä laiva ei käänny kunnolla ja tilanne alkaa olla paniikinomainen. Sukeltajat sukeltavat laivan alle ja kuva siirtyy näyttämään, kuinka valaan eväisiin - kyllä, laiva on rakennettu valaan päälle - sidotaan keltaiset lisäräpylät. Valas alkaa uida ja jäävuori ohitetaan kevyesti. Kuva siirtyy takaisin omiin silmiini. Väkijoukko hurraa, ja joku mies nauraa, että tämä on ensimmäinen laiva, jonka jälkeen jättämä ilma on puhtaampaa kuin ilma jota se käyttää!