Leikkileirikoulu

Olen leirikoulussa luokkani kanssa. Asumme hirsimökissä, ja tänään aiomme vaeltaa suureen tilaisuuteen, josta tulee mieleen TV:n järjestetyt seikkailut pikku kakkosessa. Koko systeemi vaikuttaa vähän lapselliselta. No, keskipäivän aikoihin lähdemme marssimaan pakkaseen. Opettaja tulee perään viiden minuutin kuluttua, sitä ennen saamme pärjätä keskenämme. Ei kulu aikaakaan, kun Aleksi keksii hypätä pieneen lammikkoon, joka on tarpeeksi syvä hänelle. Hän aikoo jäädyttää itsensä mehujääksi. Allan kopioi tempun ja sukeltaa toiseen lammikkoon. Kerrassaan nerokasta.

En oikein tiedä mitä tehdä: en haluaisi nipottaa jokaisesta tyhmyydestä, mutta tämä menee jo vähän yli. Annan kuitenkin asian olla.. Opettaja saapuu ajallaan ja kauhistuu nähdessään lammet, jotka ovat jäätyneet jo umpeen. "Ei kai tuolla lammikossa VAAN ole ihmisiä?" hän kauhistelee. Jäätä saadaan poistettua pinnalta, ensimmäiseksi Allanin altaasta. Tässä vaiheessa hänellä on ketunkorvat ja roolina taitaa olla Frankilin kettu. :D Pikkuveljeni on iso Franklin-fani...
Allan on ihan kalpea ja kankea kun hänet talutetaan takaisin mökkiin. Toisin kuin hän, Aleksi on virkeä ja osoittaa ettei temppu ollut erityisen typerä. Hän murtaa jään itse ja kampeaa ulos lammesta. Hän selittää jotain korvien jäätymisestä ja Allanista, mutta opetta ei edelleenkään vakuutu tempun järkevyydestä.

(uni vaihtuu)
Surffaan Höyhensaaret-foorumilla, ja näen siellä kaksi todella upeaa uniaiheista 3D-renderöintiä. Toinen on oranssihehkuinen kaupunki ja toinen sinioranssi abstrakti viivamössö. Yritän tehdä Blenderillä samanlaisen työn opettajan selostaessa muulle luokalle sen käyttöä ("Valitkaa verteksi painamalla K-näppäintä..." todellisuudessa tämä tehtäisiin painamalla hiiren oikeaa korvaa). Luulen tätä todeksi ja lisään sivun kirjanmerkkeihin myöhempää kommentointia varten: näen myöhemmin unta jossa kommentoin kuvia.
(takaisin edelliseen uneen)

Olemme päässeet liikkeelle, ja vaellamme kohti jotain ovea. Matka ei kestä erityisen kauaa. Perillä tarvitsemme suuria rautaisia avaimia. Nämä ovat sympaattisella, isokokoisella miehellä, joka muistuttaa jossain määrin HP:n Hagridia. Tämä ojentaa toisen avaimista mustalle koiralle, joka on mukanamme. Koira ei suostu pitämään kovaa, painavaa avainta suussaan. Se ei kuulu käsikirjoitukseen, ja mies joutuu laskemaan avaimen tylsästi maahan. Ovi saadaan auki ja tapaamme miehen, joka selittää ensin jotakin merkityksetöntä ja alkaa sitten valmistella sunttia.

Maassa on teline, josta pistää kahdeksan piikkiä ylöspäin kahdessa rivissä. Akrobatiesityksen säestämänä mies asettaa kaikkien päälle kumpit pehmusteeksi. Sitten hän asettuu makaamaan yhden niistä päälle: me saamme toistaa saman vaiheen. Lukuisten käännösten ja taivutusten jälkeen muodostuu upea kaarisilta/tunneli. Jeejee. Haluaisin ottaa kuvan, mutta jos pakenisin joukosta, ihmishässäkkä sortuisi. Jätän leirikoulun huipennuksen kuvaamatta.